Suomen mielenterveysjärjestöt julistivat alkuviikosta suorassa lähetyksessä ympäristöhätätilan: tapahtuman keskeinen sanoma oli se, että maailmanlaajuinen ympäristökriisi ei ole vain silmillä nähtäviä muutoksia luonnossa, kuten jäätikön sulamista, vaan sillä on vaikutusta myös ihmisten mielenterveyteen. Lähetyksen innoittamana tuon näkökulmia siihen, mitä ympäristöuhkien aiheuttama ympäristöahdistus tarkoittaa ja millaiset seikat voivat auttaa lievittämään sitä.
Tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen ja jakaminen
Ihmisellä on luontainen tarve psyykkiseen turvallisuuden tunteeseen, joka rakentuu luotettavista ihmissuhteista ja turvallisesta elinympäristöstä. Erilaiset ympäristökriisit, kuten ilmastonmuutos voivat horjuttaa kyseistä tunnetta, mikä ilmenee muun muassa stressinä, ahdistuksena ja toivottomuutena.
Ympäristöhdistuksessa on kyse siis siitä, että mielen valtaa eri asteiset vaikeat tuntemukset liittyen ympäristöongelmiin ja niiden uhkiin. Dosentti Panu Pihkalan mukaan kriisien keskellä on äärimmäisen tärkeää tunnistaa ja kohdata tunteet, sillä muuten niiden mittasuhteet voivat kasvaa omassa mielessä valtaviksi ja aiheuttaa jopa henkistä lamaantumista.
Oleellista on hyväksyä, että elämään kuuluu kaikenlaiset tuntemukset ja niiden äärelle on lupa pysähtyä. Vaikeiden tunteiden sanoittaminen ja jakaminen muille voi myös auttaa löytämään vertaistukea. Vaikka itse ei kokisi ympäristön tilasta yhtä suurta ahdistusta kuin läheinen, on hyvä tarjota kuuntelevia korvia, sillä moni kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi tunteittensa kanssa.
Konkreettiset vaikutusmahdollisuudet
Sen lisäksi, että vaikeat tuntemukset tunnistetaan, on olennaista ryhtyä konkreettisiin toimiin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, jotta terve ja turvallinen elinympäristö säilyy. Ensisijaisesti mielenterveysjärjestöt vetoavat hallitukseen, että poliitikoiden on otettava ihmisten kokema ympäristöahdistus todesta ja uskallettava tehdä rohkeita päätöksiä kestävämmän yhteiskunnan tueksi.
Poliittisten päätösten rooli ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaajana sai pohtimaan, kuinka merkittävää mielenterveyden kannalta on, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskeviin päätöksiin. Huoli ja murhe tulevaisuudesta kasvavat, mikäli ei ole tarpeeksi konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia
Koen, että kouluttaminen on yksi väylä helpottaa ahdistusta edellä mainisemieni keinojen rinnalla. Täytyy kuitenkin panostaa siihen, että tieto ei jää vain pintapuoliseksi, vaan se varustaa kuulijansa työkaluilla, joiden avulla ongelmia voi lähteä ratkaisemaan. Näin ollen työpaikallakin on tulevaisuutta ajatellen syytä kouluttaa, miten henkilökunta voi arjen tasolta lähtien vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
Ilmastoahdistus kaiken kaikkiaan ilmenee hyvin erilaisin tavoin: tunteiden kirjo vaihtelee, eivätkä vaikeat tunteet vaikuta kaikkein elämänlaatuun merkittävästi. Siitä huolimatta ympäristöahdistuksesta on syytä keskustella avoimesti, jotta vaikeat tuntemukset eivät jäisi piiloon ja ihmiset saisivat apua mielen kuormitukseen. Lisää tietoa ympäristöahdistuksesta ja sen käsittelyyn eri ikäisten kanssa löydät Ympäristöahdistus.fi– sivustolta.
Mielenterveysjärjestöjen viesti on se, että psyykkisestä hyvinvoinnista on pidettävä ensisijaisesti huolta, jotta ihmiset pysyvät toimintakykyisinä. Silloin kun mielen hyvinvointi on vaakalaudalla, on lupa hellittää ympäristöasioiden kanssa. Tästä syystä onkin ideaalia, että ongelmia ratkotaan yhdessä, jotta maailman murheet eivät tunnu siltä kuin ne olisivat vain yhden ihmisen kannettavina.
Harjoittelujakson aikana tavoitteeni on koostaa Innovation Homelle vastuullisuusstrategian pohja, sekä syventää omaa osaamistani ja ymmärrystä vastuullisuudesta. Odotan innolla, millaisia mielenkiintoisia keskusteluita ja oivalluksia aiheen tiimoilta herää kolmen kuukauden aikana.
t. Anne Höykinpuro
