Koronapandemia muutti pysyvästi työnteon tapoja, mutta monien yritysten toimistotilat eivät ole seuranneet mukana. Toimiston muutos nähdään yhä usein vain investointina, vaikka oikeilla ratkaisuilla voidaan lisätä kustannustehokkuutta, vähentää hukkaneliöitä, tukea hybridityötä ja ennen kaikkea kasvattaa merkityksellisten kohtaamisten määrää.
Innovation Homen Let’s Talk About Sustainability -tapahtumassa asiantuntijat nostivat toimistojen roolin vastuullisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjinä vahvasti esille. Ylvan vastuullisuusasiantuntija Eelis Rytkönen muistutti, että Helsingin keskustan vajaavuokraus on kolminkertaistunut viidessä vuodessa – ja silti uutta rakennetaan jatkuvasti. Ylva on julkaissut vastuuttomuusraportin edistääkseen avointa kehitystä ja linjannut tulevaan: ”Ensin on saatava nykyiset tilat toimimaan ennen kuin rakennetaan lisää aina kun vain mahdollista.”
Rytkönen haastoi laajentamaan vastuullisuuden tarkastelua: vuokratuoton lisäksi tulisi tarkastella myös käyttöaste, yhteisön dynamiikka ja työn merkityksellisyys. ”Kantokyky kuudella mittarilla on jo ylitetty,” hän varoitti.
Esimerkkiä tilatehokkuudesta näyttää Integrata. Toimitusjohtaja Riku Heinonen kertoi, kuinka kasvuun suuntautunut ja henkilöstöön panostava teknologiayhtiö pienensi toimitilojaan. Henkilöstön aktiivisella osallistamisella toimisto sijoittui erittäin keskeiselle paikalle tukemaan työmatkakäyttäytymistä ja hybridityötä. ”Olisi pitänyt uskaltaa pienentää vieläkin enemmän,” Heinonen myönsi. Samalla hän korosti, että sosiaalinen vastuu vaatii taloudellista vakautta: vastuulliset päätökset eivät ole irrallisia liiketoiminnasta.
Paneelikeskustelussa Sanna Perkiö, Jaakko Sahimaa ja Sini Norta ja Eelis Rytkönen olivat samoilla linjoilla: toimitilojen suunnittelu on ennen kaikkea sosiaalista vastuuta. Vähemmän tyhjää tilaa, enemmän aitoja kohtaamisia.
”Lopeta toivominen, että muut olisivat paikalla ja ole itse paikalla.” kiteytti Workspacen toimitusjohtaja Sini Norta. ”Vuorovaikutus ei synny Teamsin ruuduissa samalla tavalla kuin kasvokkain.”, muistutti moderaattori Pekka Pohjakallio Hintsa Performancelta. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa nosti myös keskusteluun ”Rakennetaanko me organisaatioita, joissa työn tahti ja kulttuuri tukevat pitkäkestoista hyvinvointia vai kulutetaanko ihmiset loppuun?”
Sanna Perkiö, kestävän kehityksen pitkäaikainen asiantuntija, muistutti, että vastuullisuus ei ole uusi ilmiö: ”Se on ollut mukana jo 80-luvulta asti, mutta meidän huolestuneisuutemme on kasvanut.” Hänen mukaansa vastuullisuus ja taloudellinen menestys voivat kulkea käsi kädessä, mutta se vaatii jatkuvaa tasapainoilua ja tekoja.
Todellinen yhteisöllisyys syntyy vain vuorovaikutuksessa. Kuten Sini Norta tiivisti: ”Coworking-ympäristöihin enemmän co:ta.” Työympäristön kehittäminen vaatii tilaratkaisuilta enemmän kuin seinien jakamista. Se vaatii mahdollisuuksia kohdata ja kasvaa yhdessä.
Keskustelun yhteenvetona tunnistettiin, että vastuullisuus ja vastuuttomuus voivat elää samassa tilassa, kun vastuuttomuus ymmärretään tietoisuutena keskeneräisyydestä kuten Eelis Rytkönen hienosti kiteytti. Todellinen kehitys vaatii rehellisyyttä ja armollisuutta sekä yksilöiltä että organisaatioilta.
Asiantuntijoiden mukaan hybridityö on vastuullinen ratkaisu, mutta se vaatii pohdintaa ennen ohjeistusta. Vastuullinen työympäristö ei ole vain tilaratkaisu, vaan se on kulttuurinen ekosysteemi, jossa ihminen, yhteisö ja liiketoiminta resonoivat. Työllä ja tilalla on regeneratiivinen rooli: työympäristö ei vain palvele käyttäjiään – se kehittyy heidän mukanaan. Toimistovalinta on aina valinta tulevaisuudesta.
